Piirtää voi lähes kaikkialla

Piirtäminen on siitä hyvää hommaa, että sitä voi harrastaa melkein missä vaan. Luonnosten piirtäminen on hyvää harjoitusta, ja toimii samalla myös kuvallisena päiväkirjana. Luonnoskirjoihin onkin tullut piirrettyä vuosien varrella paljon. Kirjahyllystä löytyy kokoelma vanhoja kirjoja ja lehtiöitä arkistoituna. Piirreltyä tuleekin esimerkiksi kahviloissa, toreilla, ulkotiloissa rakennusten äärellä, junamatkoilla ja sen semmoisissa. Täällä Kajaanissa meillä on myös mainio WhatsApp-ryhmä, jolla kokoonnumme silloin tällöin porukalla piirtämään kahvioissa tai välillä vaikka Taidemuseolla.

Laukku piirustusvehkeille

Hyvää ja sopivan kokoista olkalaukkua on vaikea löytää, joten päädyin Manfroton kameralaukkuun. Toki välineet voi sujauttaa mihin tahansa reppuun, mutta jos tulee lähdettyä vain piirtämiset mielessä liikenteeseen, tulee otettua Manfroton laukku mukaan. Kameralaukkuun mahtuu hyvin mukaan enemmänkin välineitä kuin pelkkä luonnoskirja ja ykköspenaali.

Luonnoskirja

Luonnoskirjan tulee olla laadukas. Tai ainakin itse tykkään välinehifistelystä. Vuosien myötä on tullut monenlaisia kokeiltua, mutta parhaaksi olen todennut Fabrianon luonnoskirjan A4-kokoisena, 160 grammaisella paperilla, 60 sivuisena ja kierrekiinnityksellä. Itse tykkään että kokoa on riittävästi piirtämiseen. Kierteet ovat siinä mielessä hyvä ratkaisu, että tiellä olevat sivut saa käännettyä takapuolelle pois tilaa viemästä. Kovakantisessa luonnoskirjassa on myös se etu, että sivu on piirrettäessä tukevasti tasaisena. Pehmeäkantisessa nidotussa kirjassa sivut taittuvat mutkalle, joka hankaloittaa piirtämistä.

Toisena pienempänä luonnoskirjana on toki A5-kokoinen kovakantinen Canson. Se on tietenkin kevyempi napata mukaan.

Kynät ja tarvikkeet

Kyniä tulee tietenkin kuskattua mukana useampia. Oma suosikkini on Lamy Safari -täytekynä. Sillä saa elävää jälkeä, koska samaisella kynällä pystyy piirtämään vaihetelavan paksuista viivaa, jopa lennossa viivan paksuutta vaihdellen. Ainoa haittapuoli on välillä musteen tuhraantuminen, sillä muste ei kuivu ihan välittömästi paperilla. Täytekynä on omassa luokitusessani sarjassa “High risk, high reward”. Musteena olen tuossa käyttänyt Noodler’sin mustaa, jota voi itse täyttää kynän säiliöön pullosta.

Ehkä hieman yllättäen kuulakärkikynät ovat myös hyviä luonnosteluun. Itse tykkään mustasta musteesta kuulakärkikynissäkin. Musteen tulee olla myös riittävän tummaa, että päästään sopivaan kontrastiin. Mustina ohuina tusseina eli kuitukärkikyninä Sakura Pigma Micron -sarja toimii mainiosti. Sarjassa on kattava valikoima eri paksuisia kyniä. Niitä saa ostettua isompien sarjojen lisäksi myös yksittäisinä, mitä pidän aina tärkeänä. Näitä saa yksittäisinä jopa Kajaanin kokoisesta syrjäkylästä. Erilaiset brush-malliset tussikynät ovat myös hyviä luonnostelussa.

Lyijykynät toki kuuluvat vakiovarustukseen. Niitä tulee kuitenkin paljolti käytettyä pohjaluonnoksiin täytekynää ja tusseja varten. Kovuuksien valikoimana mukana tulee pidettyä 4B, 3B, 2B, B ja HB-kyniä.

Kuten kuvista on pääteltävissä, olen merkkaillut kynien paksuuksia ja kovuuksia maalitusseilla viivoja tehden. Se helpottaa sopivan kynän löytymistä isostakin kasasta.

Alkoholimarkkereina olen käyttänyt Copic Sketch -sarjaa, lähinnä vain harmaasävyjen osalta. Niillä pystyy tekemään hienosti varjostuksia ja sävytyksiä. Hyviähän nuo ovat, mutta turkasen tyyriitä. Niissä on kuitenkin semmoista vikaa, että ne voivat kuivahtaa itsestään vaikka niitä ei olisi juurikaan käytetty. Se kiristää hermoja raskaasti, sillä tuolla hintatasolla sitä odottaisi saavansa kunnollista laatua joka suhteessa. Kalliin hintansa lisäksi kynät täytyy tilata erikseen verkkokaupoista, joten uuden kynän saaminen tilalle ei käy kovin pikaisesti. Kuulemma kuivahtaminen johtuu Copicin valmistusviasta tuossa sarjassa, jossa korkit eivät ole aina tarpeeksi tiiviitä. Täytyykin laittaa kitkeränsävyistä viestiä Copicin tehtaille tästä pettymyksestä.